Vetoketjutoppi

Kävin tänään pitkästä aikaa uimassa! Tai oikeastaan vesijuoksemassa, kun en tuossa uinnissa oikeastaan kovin haka ole. Vesi korvassa on erityisen ikävää. Uimalan sisäänpääsymaksu opiskelijoille, 3 euroa, ei ollut paha. Etenkään kun pääsin lasten lipulla(2e) sisälle. :D Mutta bussikyyti takaisin Liminkaan maksoi käden ja jalan. Neljä ja puoli euroa! Härreguud, tätä menoa jää kyllä julkiset aika vähälle.

Ompelin tässä paitaa sisarelleni. Hän halusi samanlaisen topin kuin minulla, pidemmän vain. Ja saattoihan siinä ehkä olla muutama muukin muutostoive, mutta ne saavat odottaa sihen että sisko testaa paidan ja voin tehdä korjaukset. :3

Aloitin jäljentämällä topista kaavat suoraan leivinpaperille. Pehmeällä lyijykynällä.

Sitten leikkelin kankaat kiinnittäen extrahuomiota kankaankuvioihin ja siihen että ne menisivät oikeisiin kohtiin.

Sitten kehiin astui uusivanha oikioma ompelukoneeni. Se temppuilee aina välillä, mutta on muuten oikein  symppis.

 Valmis tuotos monen kirouksen ja purkauksen jälkeen. Toivottavasti sisko pitää siitä!

Ompelukoneeni osaa muun muassa hienon tempun, joka muistuttaa hieman taikureiden solmunavaustemppuja. Koneeni naksuttaa eteenpäin kunnes naks! Ja sitten, vaikka mikään ei ole rikki, ei lanka, ei neula, lanka on poistunut neulansilmästä. Vaikka se on ompeluksessakin ihan ehjänä. En ymmärrä miten se tekee sen.